sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Kisaonni kadoksissa

Viime viikonloppuna osallistuimme oman seuramme möllitokoon. Aiemmat möllitokoilut ovat tuottaneet ykköstulokset, vaikka paikkamakuu on epäonnistunut joka kerta... Reilun minuutin jälkeen Viivi nousee ylös, hiipii kohti minua pari askelta ja jää seisomaan. Ja niinpä tapahtui tälläkin kertaa. Mikä siinä oikein on?? Treeneissä liike on pomminvarma. Treenien matka on kuitenkin usein hieman lyhyempi. Voisiko vastaus piileä muutamassa metrissä?

No, ei mennyt loppukaan ihan niin kuin piti. Liikkeestä maahan (bravuurimme) meni nollille, kun neitonen kiinnostui juuri käskyni aikaan reitillemme osuneesta valkoisesta kivestä. Käsky meni ohi korvien, ja Viivi jäi paikalleen seisomaan. Hypyssä jouduin käskemään kahdesti ennen kuin Viivi teki liikkeen, mutta silloin sentään puhtaasti.

Yleisvaikutelmaksi saimme kuitenkin 10, emmekä turhaan! Viivi oli asialla, eikä karkaillut mihinkään liikkeiden välissä. Neito tuli selvästi kehään tekemään töitä yhdessä minun kanssani. Tässä on tapahtunut huima parannus. Olen tosi ylpeä!

Isäni oli ensimmäistä kertaa paikalla katsomassa, kun tokoilimme. Siksi olisi ollut kiva onnistua paremmin... Mutta uskonpa, että vanhempieni vierailu oli saanut Viivin niin väsyneeksi, että keskittymisen herpaantuminen oli odotettavissa.

Eilen meidän oli tarkoitus korkata AVO-luokka rally-tokossa, kunnes säiden haltija pilasi suunnitelmat. Odottelimme kisapaikalla n. 2h, mutta armoton tuuli heitteli esteet ja kyltit pitkin poikin, ja lopulta kisat jouduttiin siirtämään 40 kilometrin päähän sisähalliin. Se tarkoitti aikataulun venymistä vähintään kolmella tunnilla. Niinpä meiltä jäi valitettavasti kisat kisaamatta, sillä illemmalle oli muita menoja. Better luck next time...

lauantai 2. toukokuuta 2015

Hitaanlainen huhtikuu

Viimeinen kuukausi on ollut aikamoista hiljaiseloa treenien suhteen. Ensin Viivi sairastui (nielaisi namin väärään kurkkuun ja se jäi sinne jumiin --> nielutulehdus (??)  --> antibiootit ja kipulääke), jonka jälkeen heti perään alkoivat juoksut. Lisäksi oma elämäni on ollut niin kiireistä työharjoittelun merkeissä, että omatoiminenkin treenaaminen on ollut hyvin satunnaista. Toivottavasti tauko on tehnyt tehtävänsä, sillä seuramme kesäkausi alkaa maanantaina agilityllä! Jiihaa! Nyt on alkeiskurssi suoritettu ja edessä ihan "oikea" ryhmä. Jospa nyt päästäisiin yksittäisten esteiden sijasta treenaamaan ihan kunnon ratoja.

Työharjoitteluni vuoksi Viivi on joutunut olemaan päivisin 7-8 tuntia yksin. Minua tilanne on luultavasti stressannut enemmän kuin neitosta itseään... Koen syyllisyyttä siitä, että ensin olen päivän pois ja sitten kotiintullessa patterini ovat jo loppuunkulutetut. Ajatukseni koira-aiheisesta työurasta on vahvistunut: olisi mahtavaa, jos saisin viettää työpäiväni jotenkin koirien kanssa touhuten (niin että Viivikin voisi olla jollain tavalla mukana, eikä yksin kotona). Mutta mikähän tälläinen ammatti voisi olla?!

Toukokuu meneekin sitten työharjoittelussa ja ahkeramman treenailun ja koirailun merkeissä. 23.päivä osallistumme Kalajoen rally-toko -kisoihin, ekaa kertaa AVOssa!





Täytyy vielä vinkata, että löysin kaupasta uuden aktivointilelun, josta nameja on oikeasti vaikea saada pois. Viivi on ahneista ahnein, eikä sellaisella ruokahalulla kauaa kulu tavallisten namipallojen ja kongien tyhjentämiseen.








Samaisella kauppareissulla Viivi sai myös uuden pallon, joka vinkuu purressa (ainoa lelu, jolla Viivi ikinä on leikkinyt. Vanha meni rikki), sekä matolääkettä. Olen ennen käyttänyt eri matolääkettä, mutta tämän pitäisi olla nyt laajakirjoisempi.